Archive for the 'esan_tuplapotku' Category

Haaveista tulee sittenkin totta, ehkä. Lennot on ainakin tilattu ja oli hyvä ,etten tilaamisen kanssa hosunut kun ilmoittautumisen jälkeen on ehtinyt vaihtua sekä kisapaikka, että päivämäärä. Toivottavasti muutokset jäävät noihin edellä mainittuihin.

Lämpömittarit Italiassa näyttävät vielä kovia hellelukemia ja siksi yritämme löytää ilmastoidun hotellin, tosin aivan kisapaikan vierestä sellaisia ei taida olla joten täytyy vuokrata auto, että päästään liikkumaan sujuvasti. Kisa alkaa jo aamuvarhaisella.

Menestys noissa kekkereissä olisi aika kiva juttu mutta kun ei ole mitään käsitystä muiden vauhdista niin täytyy luottaa siihen, että paremmuus ratkeaa matkan aikana toisin kuin tällä koti Suomessa missä mitalit ja paremmuus ratkotaan jälkikäteen oletusten, henkilökohtaisten fantasioiden, iän sekä "jos olis ollut se ja se niin sitten olis ollut sitä ja tätä" pohjalta. ;))

Oma kunto tuntuu ihan ok:lta, kulkee hyvin mutta terävyyttä puuttuu. Jaksaa mutta vähän on tahmeeta. Pari viikkoa on aikaa kaivella kuntoa terävämmäksi ja jos se onnistuu niin menestys on täysin mahdollista.Vaikka onkin tuota ikää liikaa. Kumma juttu kun se näkyy muille mutta ei sitä täällä ihon sisäpuolella huomaa lainkaan, sama nuorukainen täällä on kuin 30 vuotta sitten.

Ja sitten Blues osuus. Viikolla kävin Jazztorilla katsomassa Erja Lyytistä eikä Erja pettänyt. Hyvä oli noin vaaleaksi.
Tätä kirjoittaessa taustalla soi Stevie Ray Vaughanin Tightrope. Upeeta.

Esa

Taitaa jäädä vain haaveeksi nuo ämämmät. Olen lähettänyt ilmoittautumisen Venetsiaan Sandrolle mutta ei ole kuulunut kuittausta ilmoittautumisesta tai maksutietoja mutta kuitenkin Bontin foorumilla asiasta keskustellaan niin kuin sellaiset kisat oltaisiin järjestämässä.
Voihan tietysti olla niinkin, etteivät italialaiset uskalla päästää suomen joukkuetta viivalle turpiin saamisen pelossa :)).
Meiltä olisi nimittäin 4kymppisiin lähdössä melko laadukas ryhmä. J-P on ainakin ilmoittautunut ja Ruokonen on lähdössä. Ainakaan Dzeipii ei ollut saanut mitään tietoa ilmoittautumisen perille menosta.
En tiedä onko liittoon mennyt virallista kisakutsua ja ilmoittautumiset pitäisi tapahtua sitä kautta eikä meitä siksi ei ole noteerattu. Tiedä siinä sitten mitä pitäisi tehdä, tilata lennot vai unohtaa koko homma.
Joo, kattellaan.

Esa

Tänään 10.04 alkaa luistelukesä 2009.
Puoliltapäivin LahLun porukka suuntaa autojen keulat kohti Someroa ja Mauro "Scratch" Cuencin ohjaamaa harjoitusviikonloppua.
Kelit näyttäisivät olevan kohdallaan.

Muutenkin tuntuisi olevat kevättä rinnassa, oma halli valmistuu, ensimmäiset vuokralaiset muuttivat uusiin tiloihin, työtilanne on erinomainen, opin muutaman uuden blues riffin kitaralla ja luistelukin tuntuu pirteältä. Kisoissahan sen sitten näkee liikkuuko pyörät riittävän liukkaasti.

Kisatapahtumiin olen menossa jo toukokuun alusta lähtien, eli 12 tunnin luisteluun Ruotsiin. Sisä-Sm on tietenkin ensin 18.04 mutta ulkokausi kisojen osalta alkaa Falkenbergin moottoriradalta ja siitä edelleen koti- ja ulkomaan kisoja käytännossä viikottain.
Seuramme tekee kisamatkan Saksaan Gross-Gerauhun ja siellä olen pelkästään junioreiden huoltajana.

Toivottavasti tulee lämmin ja aurinkoinen kisakesä.

Esa

23.2.09 Maanantai aamu klo 06.15 lähti linja-auto Lahden asemalta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja mukana oli 5 innokasta Italian matkaajaa.Lentokentällä tapasimme muut ryhmämme jäsenet.
Kone oli tunnin myöhässä mutta muuten lento meni oikein mukavasti.
Nikille tämä oli ensimmäinen kerta lentokoneessa mutta taisi olla niin paljon seurattavaa ja ihmeteltävää, ettei poika muistanut jännittää lainkaan, ei sitä ainakaan huomannut.

Automatkaa oli Italian päässä vielä yli 400 km, joten melkoisen pitkä päivähän siitä tuli, yli 12 tuntia.
Universal Hotellin väki otti meidät ystävällisesti vastaan ja mikä parasta ja ehkä ihmeellistäkin, he puhuivat italian lisäksi sujuvaa englantia. Hyvä, hyvä!!

Anneli ja Esa olivat hoitaneet hotellivaraukset ja kaikki muutkin Italian päässä tarvittavat ennakkovalmistelut aivan mahtavasti. Kaikki toimi niinkuin oli sovittu, mihin minä ennakoon suhtauduin melko kyynisesti ja epäillen, olihan kyseessä Italia :)

No entäs treenipaikat? Lyhyesti: Parasta A luokkaa paitsi maantiet, ne oli ihan yhtä rupiset tai sileät kuin meillä suomessakin. Molempia löytyi. Mutta silmiinpistävää oli, etteivät Italiaanot ruikuttaneet alustan epätasaisuudesta, hymyilivät vain ja tuumivat, että näillä mennään mitä on.
Nuorisolle Mauro sanoi kuoppaisen ja huonon alustan kehittävän ketteryyttä ja huomiokykyä. Mukulakivikatujakaan ei väistelty.Treeneissä keskityttiin pelkästään harjoittelemaan ja olosuhteista voi sitten keskustella ja yrittää parantaa toisena ajankohtana.

Pistarata oli hieno kokemus, semmoinen olisi saatava myös Lahteen ja mielummin melko pikaisesti. Rata vaatii oman tapansa luistella eikä sitä opi muualla kuin pistalla. Siinä olisi meidän Maralle homma hoidettavaksi.Niin oli mieli hyvä, että kun siellä "viiletin", että pakko oli hekotella ja päästää pieniä naurun pyrskähdyksiä.
Rata oli käytössämme käytännössä joka päivä mutta täytyi yhtenä päivänä käydä katsomassa vähän maisemiakin.San Marinossa kävimme- minä ja vaimoni Annemari- Pirjon ja Tapsan kanssa
katselemassa vanhoja linnoitus rakennelmia. Hienoja olivat.

Entäs sitten offtrack- eli vapaa-aika?
Meitä kohdeltiin kuin arvovieraita, kuljetettiin kaupungin talolla kunniataulut vastaanottamassa, viinitila vierailulla, tippukiviluolissa, syömässä... se olikin kokemus. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin viiden ruokalajin päivällisen, siis huolella mietityn ateriakokonaisuuden jonka kaikki eri osaset sointuivat toistensa kanssa kuin Lahden kaupunginorkesteri soittaessaan Sibeliusta aina viinejä ja jälkiruokaa myöten.
Ilman paikallista tuttavaa (Mauro) tämäkin olisi jäänyt kokematta.

Mitä jäi käteen?
Tekniikasta Italialaiset ovat kanssani samaa mieltä, luisteluasento, potkut, puristukset, painopiste, käsien liikeradat, polvikulma jne. ovat kuten olen tässä blogissa jo monesti kirjoittanut. Lukekaa kaikki vanhemmatkin jutut kommentteineen, ne ovat täyttä asiaa.
Harjoitteet olivat hyviä (niistä joskus muulloin). Luottamus kotimaiseen tietoon, varsinkin tekniikan osalta vahvistui entisestään.
Urheilijoiden- varsinkin lasten ja nuorten-fyysisten ominaisuuksien harjoittelu suomessa on suoraan sanottuna aikas vaatimatonta. Tässä tarkoitan nuorten osalta erityisesti kestävyyspuolta ja senioreiden sekä mastereiden kohdalla taito- ja taloudellisuuspuolta.

Haikein mielin palasimme Suomeen. Olishan se mahtavaa jos meilläkin olisi edes yksi pista.Lahdessa.

Haluan kiittää kaikkia jotka olivat mukana reissussa:

Anneli ja Esa. Ilman teitä tätä kokemusta ei olisi koskaan tullut,henkilökohtaisesti nautin suunnattomasti, toivottavasti ensivuonna, miksei jo tänä vuonna, uudestaan ja isommalla porukalla :))

Annelin vanhemmat. Aina meillä hauskaa on ollut mutta tällä reissulla positiivisuus ja rento fiilis oli käsin kosketeltavissa. Toivottavasti tulette jatkossain kuntoilemaan kanssamme ;)

Jansku,Niki, 8 ja Elmeri. Ilolla seurasin teitä. Kaikki treenasivat kovaa ja opitte lisää uusia asioita,
näytitte isännille kuinka kesälajiin pukeudutaan ja usein tuntui, että te olette ne joista muiden tulisi ottaa oppia. Asenne oli kohdallaan. Ai niin, te kaikki osaatte käyttäytyä vaikka tilanteet olisivat uusia ja outoja. Teidän kanssa on kiva olla reissussa.

Jaska. Olisit saaanut olla useamman päivän "rivissä" niin oltaisiin voitu ihan käytännössä kokeilla kymppisekkoja vs. lottasen metodit :)) Esportissa nähdään.

Pirjo ja Tapsa. First we take Tartto then we take Senigallia. Tapsan kanssa varsinkin me ollaan aika äijiä.Seuravaan reissuun varataan aikaa vähintään 2 vko:a, että harjoittelun lisäksi pääsemme tyydyttämään myös parempien puoliskojemme henkiset tarpeet, maisemat, kirkot, mauseloeumit, galleriat,jne.
Kiitosta, olette huippu seuraa.

Esa

Pitkään on tehnyt mieli kirjoittaa siitä kuinka luistella kaarteessa mutta en vaan saa puettua ajatuksia sanoiksi joten laitan tähän muutamia videolinkkejä esimerkeiksi hyvistä tekniikoista.

http://www.youtube.com/watch?v=kJC5L_kUciA
Tässä jenkkien taskuraketti Sayasane riuhtoo 300 m todella upeasti. Taitaa jäädä kisassa toiseksi Bowen jälkeen muutamalla sadasosalla mutta on mielestäni erinomaisen taitava ja tekniikaltaan huippu. Kannatta seurata oikean jalan asemaa kaarteessa , jalkaterä pysyy koko potkun työvaiheen ajan lantion etupuolella,josta taas tietää lantion olevan oikeassa asennosa eli lonkkanivelten läpi vedetty viiva osuisi kaarteen keskipisteeseen, että napsahtaa. Varsinkin viimeinen kurvi on cool. Eikä Bowekaan huono ole ja työn suunnat on oikeat mutta ei aivan esimerkiksi pääse.

http://www.youtube.com/watch?v=xl7lND3BHak&feature=related .Sitten lisää hyviä suorituksia.
Sama kaksikko pöllyttää muita maaliintulojärjestys vain vaihtuu tyttärien kesken eli tässä näkee selkeästi kuinka hyvä Sayasane noissa kaarteissa. Eroa on vain muutama metri mutta todellisuudessa sitä on valovuosi. Muilla ei ole mitään mahdollisuuksia häntä vastaan. Hyvä tekniikka mahdollistaa täysivauhtisen luistelun kaarteissa joka taas näkyy muita nopeampana tulona suorille. Huomatkaa kuinka hartiataso säilyy horisontin suuntaisena vaikka vauhtia onkin reilusti.
Koetan löytää myös miesten puolelta hyviä esimerkkejä ja lisään ne sitten tänne.
Cramerin luistelua kannattaa seurata koska kaveri on paras tekniikaltaan eikä vain nopein ;) tai ehkä juuri siksi on nopein.
Tässä on hyvä video miesten puolelta.http://www.rollerenligne.com/fr/news.php?id=6202
mutta, mutta ...kaarteen kärkimiehet luistelevat kuten olen opettanutkin mutta suorilla olisi vielä paljonkin tehtävää. Suorapotkut lähtevät ihan oikein mutta aika harva vie ne loppuun, puristus ikäänkuin lipsahtaa alta pois. Seurasin aika paljon Guyaderin luistelua ja hänellä potkut suuntautuivat välillä sivulle välillä taakse, joten voi olla, että väsymyksellä on osuutta asiaan.
Oli miten oli, niin nopeudet tulevat ainakin pidemmillä ratamatkoilla paranemaan tulevaisuudessa roimasti.