Edellisissä treeneissä olin havaitsevinani jotain uutta ja parempaa kaarreluistelussani. Nyt yritän pukea sanoiksi em. kokemukset. Termistö pohjautuu taas niihin minun tuntemuksiini.
Kaikki alkoi kun katselin Nicole Beggin opetusvideon Bont tv:sta. Kiinnitin huomiota hänen tapaansa käyttää vasenta jalkaa eli tehdä ns. "kick the ball" jutska.
Ainakin vartin ajan yritin tehdä samat liikkeet kuin Nicolekin ja vaikka pystyin tekemään kaiken samalla tavalla ei niistä ollut kylläkään yhtään mitään hyötyä. Päättelin ,että jos niitä oikein netissä opetetaan ( ja olin kyllä nähnyt kun huiput treenasivat kaarretta juuri samalla tavalla ) niin täytyyhän siinä joku pointti olla.
Kertasin mielessäni jo opittua eli kaarelta ponnistamista ja keskipakovoiman hyväksi käyttöä.
Jalat eteen, takoi mielessäni, jalat eteen. Älä anna niiden valua taakse. Laskin kulmaa vähän alemmaksi mutta ei sekään ollut ratkaisevaa tekniikan kannalta. Keskityin lähes ainoastaan vasemman jalan toimintaan. Paino korostetusti luistimen pohjaa vasten ja lantion asennossa oli tunne, että oikea puoli oli edempänä samoin oikea jalkaterä kulki koko ajan edellä. Jalkaterät eivät missään vaiheessa olleet lonkkanivelen takapuolella. Huom. enhän minä sitä mistään voinut nähdä, se vain tuntui siltä.
Tein pitkiä puristuksia vasemmalla jalalla ja hain paineen tunnetta jalkapohjaan ja onnistuinkin. Mutta ei vieläkään mennyt aivan nappiin, joku siinä tökkii.
Sitten välähti. Tämähän on kuin soutua liukupenkillä tai vesihiihtoa yhdellä suksella..... joo- o melkoinen välähdys taisi olla.
No joka tapauksessa aloin sitä sitten työstämään eikä mennytkään kuin muutama kaarre kun palaset alkoi loksahdella paikalleen. Soudussahan käsillä vedetään airoista ja samaan aikaan jaloilla työnnetään jalkatukea vasten. Samoin vesihiihdossa käsillä vedetään ja jaloilla kurvaillaan. Molemmissa paine kohdistetaan jalkapohjiin. Luistellessa käsien sijasta käytän vartalon painoa tukena puristuksille eli tunne on, että vartalolla vastustan ponnistusta ja pakotan luistimen kiihtymään enkä päästä voimaa purkautumaan yläkautta pois.
Ohjeet olivat aina,että nojaa enemmän sinne kaarteeseen. No minä poika nojasin, nojasin lisää, jopa roikotin ylävartaloa kaarteenpuolella. Tästä taas seurasi, että jouduin viemään sisäjalan ulommas, etten olisi kellahtanut kyljelleni ja vasen todella väsyi. Siis painopisteen alle kuten kuuluukin mutta koska koko luisteluasento väärä ei tukijalan vienti oikeaan kohtaan ollut mitenkään mahdollista.
Pelkistetysti voisi sanoa asento suora- ja kaarreluistelussa on sellainen kuin istuisi hieman korkeammalle jakkaralle, jalkaterät eteen ja ylävartaloa taivutaan eteenpäin kunnes asento on tasapainossa. Tämän jälkeen jakkara tempaistaan pois. Asennon täytyy säilyä myös ilman jakkaraa.
Ylävartalon asennosta täytyy kirjoitella toisella kertaa.
Vielä koko sykli tunnepohjalta: Vasen jalka tuodaan vartalon alle hieman koukussa, omaa- sekä keskipakovoimaa hyväksi käyttäen jalkaa painetaan( puristetaan) kaarta vasten sivulle eteen.Paino hieman enemmän kantapäällä koko potkun ajan. Siis ei lainkaan päkiälle.
Oikea jalka on vasemman jalan ponnistuksen ajan ollut lantion etupuolella ja se onkin helppo tuoda vasemman editse maahan. Tässä kohtaa ei sovi hätäillä. Paino siirtyy oikean jalan päälle vasta kun vasen on suorittanut potkun loppuun. Harjoittelin tätä niin, että molemmat luistimet olivat maassa mutta paino korostetusti vielä vasemmalla jalalla. Toimii.
Asiasta on vielä lisääkin kirjoitettavaa mutta täytyy rustata osa kaksi sitten parin päivän päästä.
Palaute tai kysymykset olisi kylläkin tervetulleita.
Esa
