Olipas rankka viikonloppu vaikkei tullut edes olutta maisteltua. Lauantai aamuna starttasin 6.30 kohti Raisiota ja väsytti niin maan vietävästi. Meinasi ajaessa silmät painua kiinni ihan väkisin mutta pääsin kuitenkin piristävien kofeiinijuomien avulla perille.
Olotila oli käsittämättömän ponneton, aivan samanlainen kuin sm-maratonilla. Verryttelystäkään ei tuntunut olevan mitään apua.
Kisassahan minulla oli tavoitteena saada Samuli jäämään mahdollisimman monen luistelijan taakse mutta olo oli niin surkea, että alkumatkasta näytti siltä, ettei hän putoa millään peesistä. Pari kertaa kokeilin vetohommiakin josko fiilis paranisi mutta tuntui siltä, että painuin aina vain syvemmälle kellariin. Ei maitohapot poistuneet millään ja sitä muodostui aivan liian helposti. Luulen syyn löytyvän liian kovasta ja todella pölyisestä työviikosta. Kun on keuhkot täynnä kivipölyä niin se on kai sitten huono asia kilpailusuorituksessa.
Onneksi oli Teamin tuki niin ei tarvinnut kauheasti vetää. Joku saattaa nyt ajatella, että on se niin väärin ja helppoa kun saa maan parhaiden avun tuekseen. En kiellä etteikö siitä apua olisi ollut mutta pakkaan olisi mahtunut lisääkin porukkaa. Klaavun Esa käytti tilaisuuden hyväkseen ja oli neljäs, Esa hoiti myös vetovuoronsa minä en.
Saavutimme tavoitteemme eli kolmoisvoitto teamille ja maksimi pisteet, Klaavu 4. Laulumaa 5. Huippula 6. Ruokonen 7. Kaikki edellä mainitut kaverit olisivat kuntonsa puolesta kuuluneet kärkiryhmään mutta se tekniikka, se tekniikka. En halua ilman asianomaisten suostumusta alkaa analysoimaan sen tarkemmin virheitä tai puutteita mutta sanon, että jos luistinta ei tuo painopisteen alle vaan se jää ulkopuolelle ja potkut suuntautuvat taakse niin vauhdin ylläpito tuottaa takuuvarmasti ongelmia.
Kimi ja Jani taisivat tehdä pitkän junnaus harjoituksen. Molemmat hoitivat valtavan määrän vetohommia, kiitos siitä.
No sitten kisan jälkeen lähdin Kymiksille saunomaan ja täytyihän kisa vielä analysoida tarkasti sekä jutella Annelin ja Esan ( kuinka paljon näitä oikein on ) sunnuntain veteraaniliiton mestaruuskisoihin osallistumisesta. Pikku flunssat tuntui vaivaavan mutta molemmat olivat luottavaisella mielellä mitalien suhteen eikä turhaan kuten jo tuloksista olemme nähneet.
Kävin hakemassa Janin Ilolasta ja sujautimme viikkarilla lahden yli veljeskansan vieraiksi ensin Tallinnaan mistä jatkoimme suoraan Tartoon. Pikku etsimisen:) :) jälkeen löysimme majoituspaikankin ja nukkumaan n.klo 3 yöllä. Tiit oli varannut paikat joten ei muuta kuin lepäämään.
Aamulla Janin kanssa sitten pikku juoksulenkki, venyttelyjä ja suihkuun. Olin todella ihmeissäni kun jaloissa ei eilinen tuntunut missään vaikka olin illalla vielä varma, että tulee vaikea kisa. Mutta parempi näin.
Kisataktiikka sovittiin Danilan ja Janin kanssa sellaiseksi , että Jani tekee Danilan luistelun mahdollisimman helpoksi ja koettaa pakottaa Kertin töihin, irtiotot jne. edelleen. Teamin blogissa Jani on kirjoittanut kisasta tosi hyvän jutun joten ei siitä tässä sen enempää.
Oma luisteluni kulki äärettömän hyvin varsinkin myötätuuli osuuksilla porukka oli suorastaan kusessa minun kanssa. Vauhti oli ollut pitkiä pätkiä n. 50 km/h (myötätuuli oli huomattava) nautin joka potkusta. Miettikää nyt,Viron kerma putoaa minun peesistä. Mutta kun vastatuulta oli puolet matkasta niin ei kunto riittänyt irtiottojen pitämiseen maaliin asti.
Maalisuoralle tultiin myös vastatuuleen ja seitsemän miehen voimin. Indrek avasi kirin 300 m ennen maalia ja mies kerrallaan joku siirtyi keulaan ja putosi. Kalle oli minulle opettanut, että maaliviivalla pitää olla ennen muita jos mielii menestyä, tämä mielessä odottelin muiden takana sopivaa hetkeä lähteä kiriin.
Olen Lahden radalla harjoitellut paljon vetoja ja olin luottavainen kykyihini voittaa muut. 50 m ennen maalia siirryin keulamiesten rinnalle mutta en päässyt ohi, vaikka hampaat irvessä vedin aivan täysillä. Tuuli puhalteli kovaa ja jalat olivat aivan hapoilla.
Maaliin pääjoukon 3. koko kisan 6. Suoritukseen olen tyytyväinen. Sijoituksia oli tarjolla parempiakin ja 4 sijan menetys jäi harmittamaan. Aikaisemmin hävisin hyvätkin kisat loppukireissä ja porukkaa lappoi ohi mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Harjoittelusta siis on kuin onkin hyötyä.
Kisajärjestelyt olivat mahtavat, yleisöä ja osallistujia oli paljon.
Paluumatkan tapahtumat joudutte kuvittelemaan koska en jaksa tällä kertaa enempää kirjoittaa. Kuva ei liity mitenkään tähän juttuun mutta mitäpä siitä. Rolls on niin harvinainen, että sitä kannattaa katsella vaikkei ikinä sellaista saisikaan.
Esa
